Heikki Hakala 1943 - 2026

Heikki Hakala 1943 - 2026

Voisitko kirjoittaa vielä yhden jutun? Heikki Hakala menehtyi muutama päivä sitten. Sinä varmaan osaisit kertoa meille, millainen alppihiihtäjä Heikki Hakala oli. Kieltäydyin toimeksiannosta, koska en oikeastaan tuntenut Heikkiä ollenkaan.

Kirjoitin muutama vuosi sitten HySSin historiasta. Seuran alkuajoista oli kansiollinen dokumentteja ja haastattelujen kautta hivuttauduin eteenpäin. Jouduin paikkaamaan tekstiä useaan otteeseen. - Kysy Hessulta, se varmaan muistaa ja auttaa. - Hessu oli jo silloin mukana, kysy siltä. En kysynyt - valitettavasti.

Juttupyyntö jäi pyörimään päässäni, joten kesän kuluessa huomaamatta työstin aihetta. Palasin luottomiesteni haastattelun kautta Sveitsin montulle 1960-luvulle. - Me oltiin kymppivuotiaana täällä joka päivä. Täällä oli harjoittelemassa vanhempien poikien ryhmä, jossa oli ainakin Eirtovaaran Migu, Partasen Antti, Holmbergin Lasse ja Hakalan Heikki. Heikin laskutyyliä me ihailtiin. Toiset räiskivät miten sattui, Hessun laskussa oli jotain ihmeellistä, tyyliä, herrasmiesmäisyyttä. Millintarkkaa, sukset tiukasti yhdessä, lievä etukeno ja ne kädet. Ne kävivät kuin ompelukone -tsäp, tsäp, tsäp – meno oli täydellistä. Tuollaista menoa me haluttiin oppia.

Heikki Hakala vauhdissa suurpujottelukilpailussa. Paikka ja aika varmistuu myöhemmin.

Hessu suhtautui meihin poikiin mukavasti. Ei se ollut mitään valmentamista, mutta hän antoi meille ihan vapaaehtoisesti ohjeita ja vinkkejä. Ihailemalla ja matkimalla me yritettiin opetella. Hessu kävi Nuuksiossa harjoittelemassa, mutta hänellä riitti myös aikaa meille Sveitsin montun vähäpojille. Hän piti meistä huolta ja hän oli hyvä järjestelemään asioita. Me kilpailtiin Tahkon nimissä ja Hessu hoiti ilmoittautumiset kisoihin. Hänellä oli hyvät yhteydet kaupungin suuntaan ja kutsu talkoisiin tuli heti, kun kaupungilta kuskattin lisää lunta montulle. Talkoita pidettiin myös Hessun autotallissa. Joku toi rinteelle heinäseipäitä pujottelukepeiksi – opittiin muuten kiertämään keppejä. Sain hankittua sähköyhtiön mailta pajupuita, joista sitten vuoltiin ja maalattiin huomattavasti turvallisempia pujottelukeppejä. Hessun kotona pidettiin myös korttipeli-iltoja ja curlingiakin käytiin pelaamassa Motskun pihapiirissä – siihen meillä ei tainnut olla lupaa, mutta …

– Hyvä esimerkki Hessun järjestelytaidosta oli Titan-suksien hankkiminen Sveitsin montun pojille. Halutun, aidon suomalaisen alppisuksen tuotanto ei ollut kovin laaja, mutta hyvillä suhteillaan Heikki sai hankittua muutaman parin A.J. Tiitolan suunnittelemia, rakenteeltaan ainutlaatuisia suksia.

HySSin pitkäaikaisin puheenjohtaja Esa Aalto kuului myös poikaporukkaan, joka kokoontui joka iltapäivä Sveitsin montulle. - Aloitin laskemisen vuonna1964. Asuin silloin Hyvinkääkylässä ja sieltä poljin pyörällä Sveitsiin ja illalla takki jäässä takaisin kotiin. Heikki oli silloin jo suuri tekijä, mutta hän ei halunnut tuoda itseän esille. Kun poikaporukalla tehtiin ratoja, Heikki kävi kertomassa niksejä ja temppuja, kuinka radalla pärjäsi. Heikki ei koskaan korottanut ääntänsä vaan juttelu sujui tyynen rauhallisesti. Omaan laskemiseensa Heikki suhtautui kriittisesti. Ilme saattoi kiristyä, jos oma lasku ei sujunut toivotusti. Kamppeita ei paiskottu.

– Heikki laski tyylikkäästi ja aina turvallisesti. Ihailtava laskutyyli ja kohtelias käytös tekivät Heikistä hyvän esikuvan meille nuoremmille laskijoille. Heikki oli kaikkien hyvä ystävä, uskallan sanoa, totesi Esa Aalto.

– Heikki Hakalan ja Esa Aallon alppiurat kohtasivat uudelleen 1990-luvun alussa, jolloin Esa aloitti HySSin puheenjohtajana. Kulomäkeen avattiin kilparinne ja seurana HySS oli hyvässä vauhdissa. - Heikki oli toiminnassa mukana – ei virallisesti valmentajana tai muussa roolissa. Mutta avulias taustavaikuttaja Heikki oli. Jos vain osasi kysyä, Heikki oli kyllä heti valmis auttamaan. Jäi sellainen kuva, että eläkkeelle jäätyään Heikin innostus hiihdonopetukseen lisääntyi. Varsinkin nuorempien laskijoiden parissa Heikki oli täysillä mukana, muisteli Esa.

Heikki oli tukena, vaikka pelotti niin, että piti silmät peittää. Kuva HySSin aluekisoista vuodelta 2021 (?)

Heikki Hakala ja Kalle Toivonen valmensivat yhdessä HySSin junioreja vuosina 2008 –2015. - Ehdittiin vetää monenlaisia treenejä eri taitotasoisilla oleville junioreille yhdessä ja erikseen. Heikki oli menestyvä kilpalaskija, mutta samalla hän oli todella kiinnostunut lajitekniikasta ja sen opettamisesta. Hänellä oli tarkka silmä ja näkemys, kuinka asiat pitää tehdä. Hän osasi antaa palautetta ja luoda uskoa siihen, että kehittymistä voi tapahtua. Meillä oli yhteneväinen näkemys siitä, että perusasiat pitää saada ensin kuntoon ja sitten vasta suunnataa haastavampiin rinteisiin vaikeimmille radoille.

- Hessu oli mukava ja luotettava yhteistyökumppani. Hän oli aina ajoissa paikalla. Aina täysillä touhussa mukana säästä tai olosuhteista riippumatta. Toimimme yhdessä vuosikausia HySSin toiminnantarkastajina. Siinäkin virassa Hessu oli kumppani vailla vertaa. Minun tehtäväksi jäi lähinnä paperien allekirjoittaminen. Hessu - entisenä pankkimiehenä – oli valmistelut kaiken etukäteen, kirjoitti Kalle Toivonen, joka kuului siihen samaan Sveitsin montun poikaporukkaan, joka kuunteli tarkasti Hessun antamia ratalaskuvinkkejä 1970-luvulla.

Pitkään jatkuneen yhteistyön, tiedon ja taidon perusteella Kalle Toivonen nimeää Heikki

Hakalan hyvinkääläisen alppihiihdon Grand Old Maniksi.

Pitkän uransa loppupuolella Heikki erikoistui pienten alppihiihtäjien opettamiseen.

Kuva on facebookista vuodelta 2021. Kuvaa kommentoi Christer Mäkelä - Upeeta, että vielä jatkat opettamista. Kiitos, että opetit minua ja lapsiamme noin 42 vuotta sitten.

HySSin 30. vuosijuhla pidettiin Hyvinkää Villatehtaalla. Intersport-kauppias Simo Luoma kertoi Heikki Hakalan työstä alppihiihdon hyväksi, hänen kilpailumenestyksestään ja hänen esimerkillisyydestään urheilijana. Simo puolisoineen oli hankkinut jämäkän kiertopalkinnon - puurtajapatsaan - joka ensimmäisenä ojennettiin Heikille. Tai olisi ojennettu, mutta Heikki ei ollut paikalla.

Heikin ja Simon iloiset tapaamiset alkoivat niinä vuosina, kun Kulomäen rinne otettiin  käyttöön. Simo hoiti vuokraamoa, jonka nurkissa pidettiin Sukkulan välineistöä. Heikki oli vakiokävijä ja hänellä oli mukanaan juuri laskettelun aloittaneet poikansa Tomi ja Kimmo. Simon mukaan pojat olivat melko vilkkaita. - Hessua ei pojat saaneet koskaan hermostumaan. Poikien touhut eivät aiheuttaneet kovaäänistä keskustelua. Hessu oli aina iloinen, hauska, hymyili paljon ja hyvää tahtoa hänellä oli rajattomasti.

Tähän mennessä haastatellut henkilöt vakuuttivat, että Heikki Hakala oli menestynyt kilpailuissa erinomaisesti. Tarkkampaa tietoa en saanut, eikä tulostilastoissa seikkailu  lisännyt tietoisuuttani, joten pyysin Tomi Hakalaa apuun. Palaveri paikaksi sovittiin HySSin ”synnyinkoti”, uudelleen avattu Sveitsin maja.

– Ei isä paljon näistä palkinnoistaan huudellut. Isä aloitti talvilajit mäkihyppääjänä Sveitsin mäessä. Viereisestä rinteessä laskijat houkuttelivat isän kokeilemaan laskettelua ja siitä alkoi pitkä alppihiihtoura. Isä hyväksyttiin Hyvinkään Tahkon jäseneksi vuonna 1953 – siitä on todisteena vuonna 1957 myönnetty jäsenkirja. Isähän kilpaili mielellään, joten eiköhän kilpaileminen alkanut samoihin aikoihin.

Ensimmäisen SM-kullan isä voitti 16-vuotiaana vuonna 1959. Tämä mestaruus meni todennäköisesti Tahkon ”piikkiin”, mutta jossakin vaiheessa isä valitsi seurakseen nuuksiolaisen Fjällskidarklubben 37:n. SM-mitaleja isä keräsi 28, joista valtaosa oli kultaisia tai hopeisia. HySSin jäseneksi isä siirtyi silloin, kun me alettiin laskemaan Kulomäessä. HySSin nimissä isä laski master-sarjoissa. Hän voitti 11 SM-mitalia, joista kahdeksan on kultaista. Näistä seuravaihdoista minulla ei ole tarkempaa tietoa. Mitalit olen laskenut. Ne ovat kotona pöydällä nähtävissä, vakuutti Tomi.

Heikin palkintokaapista löytyi kymmeniä mitaleja. 

Heikki Hakala osallistui pankkien väliseen EM-kilpailuun 21 kertaa.

Italialaiset pankit aloittivat keskinäiset alppihiihtokisat vuonna 1961. Myöhemmin kisa kansainvälistyi ja sai nimekseen Ski Meeting Interbancario Europeo. Kisalajien määrä on monipuolistunut ja osallistujamäärä kasvanut 61:stä yli 2000 pankkiiriin. Viime vuosina kisat on järjestetty tunnetuissa keskieurooppalaissa hiihtokeskuksissa.

– Isän kansainvälisen uran huippukohta on Itävallan Seefeldissä vuonna 1992 laskettu suurpujottelukisan voitto. Muitakin mitali- ja pistesijoja on, mutta niistäkään hän ei meteliä pitänyt.

Heikki osallistui Euroopan pankkien väliseen talviurheilutapahtumaan 21 kertaa. Kuvan keskellä arvokkain palkinto Seefeldissä vuonna 1992 suurpujottelukisassa voitettu kristallikuula.

Sanoit äsken, että mitalit ovat pöydällä nähtävissä, voidaanko me ... kyllä voidaan. Kotitalo on tässä ihan lähellä. 

Hakaloitten kotitalossa on satoja palkintoja. Heikin kilpailu-ura kesti noin 60 vuotta. Alku on hieman hämärän peitossa, mutta viimeinen kisa oli mastereissa sarjassa M-75. Viimeiset alppihiihto-opit Heikki jakoi 80-vuotiaana. Lehtoraattia kesti yli 40 vuotta, joten Heikin rauhallista ja rauhoittavaa puhetta sai kuunnella sadat oppilaat.

Heikin palkintojen joukossa on lusikoita, lautasia, pieniä pokaaleja, isoja pokaaleja, kunniapalkintoja ja mitaleja. Jokainen palkinto sisältää myös tarinan - kuunneltavaa ja kirjoitettavaa olisi paljon. Kotitalo on nyt tyhjä - kertoja on poissa.

Legendaarinen hiihtovalmentaja Immo Kuutsa vakuutti ennen lähtöään, että taivaassa on lunta. Jos väite pitää paikkaansa, on siellä myös paikka lasketteluun.  

Heikki Hakalan muistoa ja hämmästyttävää alppihiihtotaivalta kunnioittaen

                                                                                                  Hannu Kuikkaniemi

Kiitokset luottomiehet Esko Kaijansinkko ja Ossi Kemppainen sekä Esa Aalto, Kalle Toivonen ja  Simo Luoma. Matkan varrella avustivat Juha Tiilikka, Eija Vanninen ja Pepe Vanninen. Loppukirissä tärkeänä tukena oli Tomi Hakala.  

Hyvinkään Slalomseura Sukkulassa oli 2000-luvun alkuvuosikymmenillä vauhti päällä ja paljon porukkaa toiminnassa. Pitkä lista nimiä ja numeroita jäi minulta käyttämättä. Jos ja kun sinulla on muistoja Heikki Hakalasta, kirjoita tarinaa Hyssin  sähköpostin (hyss.alpineskiteam@gmail.com ) tai facebookin kautta. Jatketaan Heikin tarinaa.